Come Clean / Olipa kerran...

Pieni poika, joka syntyi varsin leutoon ja miellyttävään heinäkuun iltaan keskellä kuuta, noin seitsemäntoista ja puoli vuotta sitten. Poika oli kaikin tavoin normaali ja terve, vaikka syntyikin napanuora kaulansa ympärillä.

Tämä poika eli rauhallista elämää noin kuusi-seitsemän vuotta elämästään, kunnes alkoi ensimmäinen luokka.

Tästä alkoi pojan elämä. Kasvu.

"Vitun läski!" "Sä vaan satut olemaan huonompi." "Vedetään sitä turpaan!" Ne on niitä asioita jotka ovat vielä tähänkin päivään asti jääneet päähän. Soi, soi ja soi. Väkivaltaa. Julmuutta.

Tätä kuulin päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Ystäviä oli yksi, Harry, pari kaveria, ja siihen se hyvinkin pitkälle jäi. Tätä jatkui siis noin seitsemän vuotta.
Tämä loppui siihen kun löin erästä nykyistä kaveriani tuolilla päähän, johon loppui kaikki välitön ja jatkuva kiusaaminen. Siitä jatkettiin nauraen ja pää yltäpäältä veressä rehtorin kansliaan.

Toinen vaihe: Yläaste, 8-9lk.

Tupakkaa, viinaa, pilveä koulun takana olevassa metsässä. Bileitä, musiikkia, lintsaamista. Keskiarvo laskee, turhautuminen nousee. Välinpitämättömyyttä.

...ja Riikka. Ensimmäinen ihminen joka pääsi millään tavalla lähelleni. Suhde kesti noin 7-8kk, joka on kai suhteellisen hyvin ensimmäiseksi suhteeksi. Poikuus meni, kaikki jäi hieman taakse. Sitten, noin puolen vuoden jälkeen Riikan ystävät kuolivat oman käden kautta, tuli jengejä mukaan kuvioihin, lääkitystä, mielenterveysongelmia, hämäräperäisyyttä. Nielin tätä noin 2kk, ja aivan sinisilmäisesti väänsin kädestä saksia pois joilla aiottiin viiltää omaa rannetta. Pelkäsin Riikan hengen puolesta. Pelkäsin omani puolesta, läheisteni puolesta. Tuli uhkauksia ja pelkoa.

Kunnes eräänä hyvinkin kauniina iltana Tammikuussa 06 paljastui, että tämä kaikki on valhetta. Kaikki, joka ikinen asia. Tunsin Riikasta tässä vaiheessa pelkän nimen, osoitteen ja iän. Iästäkään en ole varma. No, erohan siitä tuli.

Kevät meni rauhallisissa merkeissä, mitään ei tapahtunut. Ei niin mitään. Pelkää tyhjänpäällä leijumista.

Sitten koitti kesä, ja kesäkuun 12 päivä. Isä lähti töihin 12.37, ja Jarnomme päätti lähteä tupakalle. Siinä poltteli rauhallisesti, nautti lomasta ja auringosta, huolettomuudesta ja vapaapäivästä, kun ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Jarno heittää natsan pois ja menee takaisin sisään ja alakertaan koneelle kuuntelemaan musiikkia ja sitä kai myös kirjoittamaan.

Yhtäkkiä hän kuulee rapinaa, *rapsrapsrapspoks* ja Jarno ajattelee, "Helvetti, ei kai joku yritä tulla yläkerrasta sisään? Joku varas tai jotain." Jarno hiipii varovasti portaita ylös, kunnes pääsee porrastasanteelle joka on keskellä portaikkoa. Tällöin hän haistaa savun. Pakokauhu iskee ja paniikki hakkaa vasaralla kalloon. Jarno ryntää alakertaan, nappaa isoimman kattilan mitä löytää, täyttää sen vedellä ja ryntää parvekkeelle joka on ilmiliekeissä. Tyhjentää kattilan, täyttää uudelleen. Toistaa. Ryntää alas, pelkät bokserit ja sukat jalassaa, tarraa puhelimeen ja soittaa hätänumeroon. "Hälytyskeskus?" "Meidän talo on tulessa!"
Tämän jälkeen Jarno juoksee talosta ulos, huutaa "Tätä ei oikeasti ole tapahtumassa!" ja ryntää Ollin, palomestarinaapurin, ohitse joka juoksee taloa kohti vaahtosammutin ja tikkaat kädessään.

Jarno juoksee sisälle Ollin taloon, hakee vettä, juo, ja juoksee takaisin ulos. *PAM!* Varaston katto räjähtää irti, kun savun ja lämmön paine kerääntyvät tarpeeksi suureksi ja murtautuu vanhan keramiikka-katon läpi. Liekit lyövät lähes kahdeksaan metriin ja etenevät kohti tädin taloa. "Mimmi!" Kuuluu pojan mielessä ääni. Poika ryntää liekehtivän käytävän läpi palavaan taloon, saa palavaa pikeä hartiaansa mutta tuskin huomaa tästä mitään. Talo on sisältä täynnä savua ja koira huutaa, uikuttaa ja pyörii. Jarno nappaa hihnan, ensimmäisen joka käteen sattuu. Ottaa koiran kiinni, rauhoittaa parilla sanalla samalla kietoen valjaita tämän kehon ympärille. Valjaat kiinni, juoksuun kohti alakerran parveketta. Hyppy alas, koiran kanssa.
"Missä vitussa on palokunta?"
Jarno juoksee poispäin talosta, liekit lyövät lasia pirstaleiksi ja polttavat pojan selkää. Poika pääsee pihan poikki tielle, joka on tehty piestä ja sorasta. Puristaa rystyset valkoisina flexiä jossa koira on kiinni ja putoaa polvilleen terävään tiehen.

Kyyneleistä kostuvista silmistä heijastuu viiden ihmisen palava elämä. Kaikki tuon pienen ihmisen valintojen takia.
__________________________________________________________________

Sitten syksyllä hieman vanhempi Jarno meni kymppiluokalle, ja rauhoittui hieman edelliskesäisten tapahtumien johdosta. Hieman masensi, mutta eipä tuo mitään, eteenpäin vain, heikot sortuu elon tiellä.

Kymppiluokalla tuli Tony. Ensimmäinen henkilö elämässäni jolle pystyin oikeasti puhumaan asioista, niin että toinen ymmärsi ja toinen tiesi miltä toisesta tuntuu.
Paljon asioita puhuttiin, nähtiin, koettiin ja tehtiin. Nikikin oli tietenkin mukana, mutta tämä Tiku&Taku-duo oli lähes hetkestä toiseen kahdestaan, vaikka muita olisikin ympärillä.

Vuosi kului eteenpäin, tuli Exe. Pääsi apinoimaan, olemaan teknikko, tekemään oikeasti jotain joka tuntui hyvältä.

Tuli Kaisa, tuli Iida, tuli Ina, tuli Meri. Tulivat ja menivät.
Tuli kesä.

Ja Martti ja Eetu. Martti oli taas yksi ihminen jonka kanssa pystyi helposti olemaan ja puhumaan. Kristitty, mutta siltikin hevari ja vaikka mitä muuta. Tuli larppaus vakavammaksi, ja se todettiin hyväksi. Tuli paljon tuttavia ja kavereita. Miten tämä on mahdollista, kysyy Jarno itseltään. Minustahan pidetään!

Kesä oli ohi, ja oli aika palata kouluun. Töitäkin oli kesällä, mutta ei niistäkään jäänyt mitään sen suurempaa käteen.

Eira ja HBC, minusta tulee siis YO-Metronomi! Yay! Taas on jotain päämäärää.
Sattuman kautta eräs Joona päätyi Jarnon kanssa samalle luokalle kuin Jarno, ja nämä kaksi löysivät samalla yhteisen kielen, jossa molemmat vaihtoivat ajatuksia ja väittelivät hyvinkin paljon kaikesta, ja panostivat omaan henkiseen kasvuunsa.

Syksy tuli, ja tapahtumat alkoivat purkaantua Jarnon päässä ja Jarno vaipui masennukseen. Siitä mentiin sitten terapiaan, koska oli olo, että nyt ei enää ystävän neuvot toimineet. Terapiaa oli, ja se auttoi hieman.

Mutta sitten tuli eräs tyttö, joka onnistui parantamaan Jarnon oloa kuin taika-iskusta, vain läsnäolollaan. Jarno ihastui, kuten Tyttökin. Jarno ja Tyttö päätyivät seurustelemaan, ja siitä asti on ollut tasaista ylämäkeä henkisesti.


Tässä on tarinani noin lyhykäisyydessään. Tätä minä olen.

Silmät auki astun
selkä suorana
kädet avoinna
maailma takana
ulos sivulta
piste

Koti, luonto ja Isänmaa.

Terve, metsä, terve, vuori,
terve, metsän ruhtinas!
Täs on poikas uljas, nuori;
esiin käy hän, voimaa täys,
kuin tuima tunturin tuuli.

Näissä tunnelmissa tosiaan tänään, folkloristiikkaa. Pohtinut sitä tässä hetken, kuten myös rakkauttakin.

Folklore:

1 : traditional customs, tales, sayings, dances, or art forms preserved among a people.
2 : a branch of knowledge that deals with folklore.
3 : an often unsupported notion, story, or saying that is widely circulated.

Tai niin ainakin Merriam-Webbster sanoo. Todellakin erittäin mielenkiintoinen kirjallisuuden ja, no, kaipa taiteenkin muoto. Tapa siirtää tarinoita, kertomuksia, saagoja, legendoja, taruja. Kaikkea tätä, ja enemmän.

Mikä sai ihmiset keksimään näitä sankartaruja silloin?

Ehkä niillä viestittiin jotain, tai ken tietää, ehkä silloin taikuus oli vielä tämän maan päällä.
Ken tietää, ken tietää...

Kaikki se perinne, tässä maaperässä, kaikki tässä ajan virrassa. Hyödyntäkää juurianne ja kasvakaa niillä.

____________________________________________________________________

Sitten taas erääseen kestosuosikkiaiheeseeni; rakkauteen.

Tajusin vihdoin rakkauden luonteen, tarkoituksen, syvimmän olemuksen. Sen voi tiivistää yhteen sanaan: Antautuminen. Antautuminen ilman mitään rajoja. Mutta antautuminen vaatii myös periksiantamattomuutta.

Aioin nyt lahjoittaa teille sanat, oikeastaan enemmänkin loitsun, joka toimii vain pitkällisen valmistelun jälkeen, ja ne voi sanoa vain päin naamaa, ja niitä ei pysty lausumaan tarkoittamatta kaikkea mitä se sisältää.

"Sinulla ei ole mitään hätää.
Olet elossa ja turvassa,
enkä anna minkään satuttaa sinua,
tai minkään pahan tapahtua sinulle.
Ja tiedä että voit luottaa minuun,
Sillä suojelen sinua kaikelta pahalta.
Sillä minä rakastan sinua."

Siinä on teille, pienokaiset 25 sanaa, ainoat sanat mitkä voivat mitään tarkoittaa kun ne sydämestään lausuu.

Onko mitään, mitä tuo ei sanoisi juuri sille tietylle ihmiselle, juuri sillä tietyllä hetkellä?
Juuri sillä hetkellä, kun elämäsi muuttuu pysyvästi, ajan pyörän kirskuessa edessäsi.

Kuten yläoikealla näet. Lue: Älä pelkää.

Vedä siitä oikeasta narusta, ja näe koko todellisuuden aukeavan edessäsi.

Tissit tai henki.

Tissit on ihan kivoja. Mutta ketä oikeasti kiinnostaa niin paljon kyseiset rasvapaakut, että niitä pitää pakkosyöttää joka paikasta?

Ja miksi siitä tulee kaikissa medioissa niin hirveä haloo? Ihmisiä kuolee päivittäin, ja se ohitetaan olankohautuksella. "Aha, taas tuolla joku jysäytti itsensä Paratiisiin." Mutta sitten!

VOI HERRANJUMALA! SUVI KOPOSEN TISSIT!! (http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1440370)

Oikeasti. Yhteiskunta, mitäs vittua?

Tänäänkin on kuollut ihmisiä sen verran, että se luku muutettuna grammoiksi vastaa noita Suvi Koposen tissejä. Heitä ei kuitenkaan lööppien etukansissa hehkuteta, koska ei ketään kiinnosta, ja hyvin harvat edes vaivautuvat välittämään.

Puolestani Suvi saisi levittää vaikka revaansa Sanomatalon katolla, ja se ei ansaitsisi edes sitä tilaa jonka Albaniassa ammuttu pikkupoika ansaitsisi.

Taitavat oikeasti olla uutiset aika vähissä. Vasta eilenhän Serbiasta irtaantunut Kosovo julistautui itsenäiseksi, ja nyt ainoa asia joka valtakuntaa puhuttaa, on Suvi Vitun Koposen tissit. Olisi voinut vaikka hieman panostaa kyseisen aiheen uutisointiin, tai Venäjän järjestämään EU kokoukseen, jossa tästä keskusteltiin.

Tässä taas huomataan se, mikä ihmisiä kiinnostaa ja se, mikä niitä lehtiä oikeasti myy, tai edes kääntää pään.

Olkaa hyvä ja aikuistukaa.
Jos jostain näkyy hieman tissejä, se kiinnostaa eniten niitä, jotka unohtavat kaiken ne nähdessään. Eli 12-15v pojat, ja ne sarvikuonon ja apinan risteytykset jotka täällä jostain päättävät.

Ei sillä, että tissit olisivat jotenkin huono asia. Ehei! Geologia on kuitenkin melko tärkeää, ainakin niille joita pinnanmuodot kiinnostavat.
Mutta ne eivät ehkä kuulu juurikaan lehtiin, vaikka IS melkoinen roskalehti onkin.

Te, jotka olette lukeneet pitemmältä, muistatte kun puhuin muutaman sanan tyhmyydestä?

Tämä on jo tyhmyysterrorismiä.
"Tuolla kuoli 28 ihmistä, ja syinä oli mielikuvituskaverin sanomat asiat, mutta älkää toki masentako itseänne ajattelemalla, tässä on teille Suvi Kopposen kivat tissit. Nauttikaa ja unohtakaa tuo ensimmäinen lause kokonaan."

Ja näin todellakin käy. Ihmiset ovat nisäkkäitä, lisääntyminen kiinnostaa. Eli suomeksi: Sex Sells.

Grrh.. Vittu. Pitkästä aikaa saanut itseäni näin vittuuntuneeksi siitä, miksi ihmiset tekevät edes tälläistä? Ja joku muoti, jonka takia tämäkin haloo sai alkunsa.

Kertoisiko joku mitä muodin kautta saavutetaan? Vaatteet näyttävät hyviltä, mutta eivät kaikki vaatteet eivätkä todellakaan kaikkien päällä.

Jumalauta, ihmiset. Menkääs takaisin metsään, viettäkää siellä vuosi. Eläkää täydellisessä uutispimennossa, ilman puhelinta. Saattaa olla, että asiat näyttävät hieman erilaiselta.
Tissit eivät ole se ensimmäinen asia minkä haluat nähdä palatessasi yhteiskunnan pariin.

Nosteessa: Tissit, Massamurhat, Tissit.
Laskussa: Suvi Koponen, Maailma, Ihmiskunta, Älykkyys, Musiikki, Taide.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Päivän kappale: In Flames - Morphing Into Primal

Vetten Päällä

Seilaatpa sitten vesien päällä tai mielen alla, kun teet sen ensimmäistä kertaa, olet tutkimusmatkailija, matkalla kohti tuntematonta.

Voin vain kuvitella sen tunteen, jonka joku on kokenut seistessään laivan kokassa katsellen horisonttiin, ja nähdessään Kaukaisimman Rannan. Paikan johon kukaan ei ole vielä astunut, maa joka on täynnä rikkauksia, uusia ja outoja asioita, loputtomia seikkailuja.

Mutta.

Miksi mennä merta edemmäs kalaan? Sukella tajuntaasi, näe pintaa pidemmälle.
Kuinka paljon oikeastaan tiedät aivoistasi? Tai tajunnastasi? Minkälaiset asiat ohjaavat tajuntaasi?

Siellä odottavat ne samat mielikuvituksen rajoja rikkovat aarteet, uudet ja oudot asiat. Mutta ne ovat niitä aarteita jotka ohitamme ja sivuutamme päivittäin.

Tänäänkin suunnittelin toimivan olutpullostögiksen laukaisualusta kranaatinheittimen (tai jotain sen suuntaista) jota voi käyttää myös tekojalkoina. Ja oli niin hauskaa, niiiin hauskaa ettei mitään rajaa. Joten! Tästä opimme: älä pelkää "tyhmiä" asioita, koska ne asiat ovat usein niitä, jotka tuottavat eniten nautintoa elämäämme. Elämän yksinkertaisia nautintoja siis.

Yksinkertaisuutta ei arvosteta enää täällä. Kuinka moni olisi kumonnut tuon ideani tyhmänä? Turhana? Voisin veikata karkeasti 80% väestöstä. Loput 20% ovat joko yksinkertaisia tai erilaisia. Yksinkertaiset nautinnot elämässä ovat niitä asioita, jotka voimme saavuttaa viidessä minuutissa päivässä, ei välttämättä edes mene niinkään kauaa.

Miksi emme enää saisi tehdä niin? Olemme kuitenkin kaikki vielä lapsia, toiset isompia ja toiset pienempiä. Todella typerä lause on "Kun olin pienempi/nuorempi." jne, koska se on a) ollutta ja mennyttä, ja se on todella huono tekosyy koska b) olemme vieläkin se sama ihminen. Paljon meissä on muuttunut, mutta olemme silti ultimaattisesti samoja ihmisiä kuin 10 vuotta sitten. "Kun olin nuorempi viisi minuuttia sitten." Siinä vasta esimerkki typeryydestä.

Emme ole hetkeäkään sama ihminen, siksi kai emme tunne edes itseämme. Saattaa hyvinkin olla, että kun tarkoitetaan elämän ymmärtämistä tai muuta vastaavaa, se tarkoittaa vain sitä, että tajuamme kaiken mitä on tapahtunut meille, ja miten se on meihin vaikuttanut. Voi olla, että ne jotka eivät sitä elämässä ymmärrä, ymmärtävät sen kuolemassa. Ja ne jotka sen elämässä ymmärtävät, saavat täydellisen levon kuoleman jälkeen. Pienemmin ponnisteluin, pienellä omistautumisella ja itsetutkimuksella.

Olipas taas kungfutzelaista ajatusmaailmaa. Enkä ole edes tänään lukenut kyseessä oleviin teksteihin. Ihan oikeasti!

Ole päivä yksinkertainen, vaikka joku mukava sunnuntai. Älä ole laiska, tee vain yksinkertaiset asiat yksinkertaisesti. Turha ylittää kapasiteettiaan ja tuhlata aikaa jos sen voi tehdä helpommin.

Kotiläksy: Tee hullu keksintö tai kehitä outo ajatus, ja pistä asiat toimimaan!

Olenko kukkaislapsi?

Hmm... Ystävä pyysi kirjoittamaan tällä otsikolla, ja pohtimaan asiaa.

Mitä tämä sana, kukkaislapsi, minulle merkitsee?

Luonnonläheinen? Vapaamielinen? Tutkiva, uskalias, mitä?

Miksi ylipäätään ihmisen ei pitäisi olla luonnonläheinen. Mielestäni on vain parempi, jos on. Ei ihmisen pitäisi unohtaa juuriaan, kuten ei ihmisen pitäisi unohtaa perhettään. Sitä, mistä kaikki hänessä kumpuaa.

Tietoisuus, joka meistä kumpuaa aikojen takaa, on olennainen osa meistä, ja se on ehdottomasti asia jota pitäisi tutkia. Meillä on varmasti jonkunlainen syvempi tajunta (ali-tajunta?) jossa koemme ja käsittelemme asioita, jotka tiedämme vaistojen varassa.

Tuli poppaa, vaatteita päälle, ruokaa mahaan, lämpö, läheisyyden turva, kaikki tämä juontaa sinne kauas, kun vielä elimme laumoina luolissa.

On sinäänsä todella surullista, että ihminen on joko kadottanut kosketuksensa sisäiseen eläimeensä, tai sitten pelkää ja karttaa sitä. Sen pitäisi muuttua, koska ne ovat aivan luonnollisia reaktioita tilanteisiin, jotka ovat olennaisia selviytymisen kannalta.

Veren maku, vietit, aistit, tunteet. Kaikkea niitä pitäisi vaalia, ja pitää hengissä. Koska mitä kauemmas ihminen kulkee, saatika urbanisoituu, se eläin kaikkoaa ja lopulta...

Sitä emme taida haluta, vai mitä?

Kaipa sitten olen kukkaislapsi. Se mitä omistaa, kannattaa vaalia.

-Krig

Kohtaloko Kemiaa?

Mietimme ystävän kanssa tässä eräänä päivänä, onko kohtalo vain kemian luomia kaavoja päässämme, joita pitkin ajatuksemme kulkevat.

Olisiko noin? Kaikkien kaavat ovat erilaisia, joten kaikki ovat omanlaisiaan yksilöitä, joita nämä valmiiksi luodut ajatusradat ohjaavat. Mutta silti, on tekijöitä joita emme ole ottaneet huomioon. Usko. Traumat. Placebo-vaikutukset. Lääkkeet. Kaikki nämä muokkaavat ajatusratoja. Voi sitten taas olla, että kaikki, mikä muokkaa ajatuksiamme, on ennalta suunniteltu osumaan kohdallemme, muokkaammaan meitä sellaisia kuin olemme.

Sinäänsä karmiva ajatus, joka, jälleen kerran, poistaa meiltä vapaan tahdon. Oikeastaan, ei ole edes vapaata tahtoa, ei hetkeäkään. Yhteiskunta pitää huolen siitä, että saamme annoksemme pakkosyötetystä moraalista, lakkaamattomasta äänestä päämme sisällä joka kertoo meille teemmekö asiat hyvin vai huonosti, oikein vai väärin.

Tuntemattomia ovat ihmisen tiet. Kartoittaminenkin onnistuu, mutta, jumalauta, se on vaikeaa.

Voisinpa kopioida tänne erään ajatelmani moraalista:

29.06.07

"Tajusin juuri jotain.

Kahdella tunteella / tuntemuksella voidaan hallita ihmisen käyttäytymismalleja psykologiseen barrieriin saakka.

Esim1:

Olet sinkku, naimaton, mitä vain. Olet ollut tässä tilassa jo jonkun aikaa, kukaan ei oikeastaan kiinnosta mitenkään erikoisesti (ei ole ihastunut tjsp). Sitten, yht-äkkiä, joku mielestäsi kaunis / komea vastakkaisen sukupuolen edustaja lähestyy sinua, ja ehdottaa yhteistä yötä intiimeissä merkeissä.

Miten toimit?

Esim2: Olet varattu, pallo jalassa, naimisissa, kuinka vain.

Tapahtuu sama toiminto kuin esimerkissä 1.

Mikä estää sinua JOS päätät pysyä uskollisena hänelle?

1) Pelkäät kiinni-jäämisen kautta menettäväsi kumppanisi, jolloin motiivi on pelko.
Yksinjääminen, viha, väkivalta, pettymys. Mikä tahansa mikä saakaan sinut pelkäämään.

2) Himo. Himoat kumppaniasi enemmän kuin tätä kyseistä ehdottelijaa. Himo ei ole yhtäkuin seksin tarve, kiima, vaan halu saada jotain, itsellesi. Voi olla että kumppanisi on:

-Parempi sängyssä, kuin mitä arvelet tämän ehdottelijan olevan,
-Kauniinpi / komeampi, ylipäätään paremman näköinen.
-Parempi luonteeltaan.

Tästä päästäänkin teesiini: Himon ja pelon tasapaino = Moraali.

Pelko ja himo ovat pohjimmaisia tunteita, kun taas pinnalisia tunteita ovat mm. rakkaus.

Kaikki ihmiset ovat pinnallisia, ja ulkomuotoon kumppanissa ensiksi kiinnostutaan. Se on ihan luonnollista, oikeastaan. Evoluution kannalta siis.

Joten: Himo hallitsee pariutumista.

Onko himo -> pelko sama kuin kipu -> nautinto?

Love is to hate

as

Peace is to war?

No! We need this shit."

En ole enää ehkä ihan täysin samaa mieltä kuin tuolloin, mutta silti, tuossa on paljon hyvää asiaa. Tätä pitää miettiä pitemmälle...

Palaamme asiaan seuraavassa jaksossa, lapsukaiset.

- Krig


Kannattaa lukea enemmän kemiasta ja kohtalosta hänen blogissaan, ill-speetzy.blogspot.com

Ihmissuhde-iltaa.

Niintosiaan, seurustelen nykyään. Kävimme syvällistä parisuhdekeskustelua illan hämärässä. Nimet on kuitenkin muutettu.
Kutakuinkin näin:

Krig: Hardvester oli sanonut jotain että "Parisuhteessa molemmilla pitäisi olla jonkunlainen "oma elämä" josta toinen ei tiedä mitään, elämä tavallaan irrallaan siitä suhteesta." Ja toi tarkottaa lähinnä sitä että Hardvesterin ei "tarvitse" kertoa Windhunterille sitä mitä se tekee. Se saa jotain tosi hämäriä viestejä ties mistä, soittoja taiwanista, saksasta, kanadasta ja ties mistä, kaikki jätkiltä ja kun olivat olleet koneella, Hardvester oli lukenut jotain viestejä ja sanonut Windhunterille heti että "älä lue näitä". Ehkä parasta mitä voi tapahtua kun luottamus heiluu.

Rix: kyllä ymmärrän että pitää olla omat jutut, millä voi itsekseen rentoutua, mutta mutta... en kyllä ehkä hirveän paljon laske tuota siihen. onhan mulla noita poika kavereita, jolle puhuin jostain asiosta joita en sulle kerro heti, mutta sekin johtuu siitä, että ne pojat tuntee mut (esmes Pikkuveli ja Zergon). mutta niin..

Krig: Taino, tuntee pitemmältä. Ja kun sanoin noi jutut Windhunterille, mitä olit puhunut Pikkuveljen kanssa, just sen että oli kiva puhua sen kanssa ja se, että rakastat sitä, niin se oli vaan sillee että okei, mikäs siinä. Koska ei Windhunter kokisi mitään uhkaa siitä jos sen vain sanois noin, mutta Hardvester ei kerro sille juuri mitään.

Rix: hmm, kyllä mäkin mietin että sanonko vai en, mutta päätin että olet kyllä aika mänttipää jos kuvittelisit jotain ylimääräistä :p joten sanoin, ja sä ymmärsit. joskus jättää kertomatta asioita sen takia, että pelkää että toinen loukkaantuu tai toista sattuu. mua aina välillä pelottaa sanoa suoraan sulle asioita, mutta yritän silti. kyl mä jokin päivä onnistun sua varmasti loukkaamaan, mutta jos muistat sen, että en tarkoita ikäviä asioita koskaan pahalla.

Krig: Et tietenkään, ei kukaan tarkoita. Ikäviä asioita tapahtuu, ja niiden kanssa on elettävä. Voi olla että joskus tulee jotain sekoiluja, jotain sähellystä ja vielä vähän tyhmyyksiä, mutta uskon kuitenkin että niistä kaikesta voi selvitä. Ja kuitenkin. Haluan vain sinut.

Rix: ja jos kokee että on tehnyt (tai ajatellut!) jotain väärin suhteessa ja tuntee syylisyyttä, niin ihmisluontoon kuuluu tietty asioiden peittely (esmes syntiinlankeemus, siinä on varsinainen esimerkki >_<).. esimerkiksi saatan itse ihastua ihmisiin ja kokea tiettyä vetoa, mutta en koe siitä tiettyä syylisyyttä, kun en tee asialle mitään enkä lähde fantasioimaan asioita pidemmälle. koska se olisi väärin seurusteluamme kohtaan. enkä tahdo satuttaa sinua tyhjän takia. ja niin, minäkin haluan vain sinut. Ja ihastuminen tuntemattomiin ihmisiin on minusta ihan normaalia käyttäytymistä(?) kunhan sitä ei vie yhtään eteenpäin.

Krig: Ja en oikeastaan koe fantasiointiakaan mitenkään vääräksi. Sitä vain tapahtuu, ja kaikki ihmiset kokevat aina silloin tällöin jotain vetoa johonkin muuhun ihmiseen kuin kumppaniinsa. Ja tiedän muuten miksi mua ei ahdista. Koska musta tuntuu enemmänkin että olet mulle todella rakas ystävä, joka myös rakastaa minua ja minä häntä. En tavallaan "seurusteluksi" koska en koe että sä rajoitat mua jotenkin, vaan lähinnä tunnen niin, etten vain yksinkertaisesti halua ketään enempää kuin sinua.

Rix: No niin, en minäkään fantasioitia koke pahaksi, mutta tarkoitin tässä jo intohimoista ja pakonomaista fantasiointia. olen itse totenut että siinä menee minun rajani.

Musta on ihanaa, että sä kutsut mua ystäväkseni. ja parasta on se, että et koe että olisit kuin lintu häkissä, koska siihen olen pyrkinytkin. olet ihminen, jolla on aivot, joilla ajatella itse. minusta se olisi aikamoista työtä jos joutuisi ajattelmaan kahden edestä.

Krig: Jep, olisi se ehkä vähän liikaa. ^^ Taino, ehkä koen sut enemmän rakastajattareksi kuin ystäväksi. ;) Ymmärrät varmaan. Mutta kuitenkin, siinä tuli se pääpointti jo esiin.

Rix: mutta siis meidän suhde pohjautuu ystävyyteenkin.

Krig: Jep, muun muassa. Luottamus, Kunnioitus, arvostus, ja tärkeimpänä, rakkaus.

____________________________________________________________________

Kaipa sitten ihan ameriikan aikuisten oikeasti rakastan tuota tyttöä. Kivaa, että pääsee puhumaan oikeasti oikeista asioista. Se on ollut aina aika tärkeä kriteeri, mun päässä ainakin,
että pystyy jakamaan ajatuksiaan jonkun kanssa joka ymmärtää.

Soundtrack musiikki soi taustalla, tällähetkellä Matrix-trilogian musiikkia. Musiikkimaku pomppii sfääreissä, ja samoin mieli. Ihmeellinen haaveilija minustakin on tullut. Istuinpa tuossa autuaana eräänä äidinkielentunnilla melkein puolitoista tuntia miettimässä unia, niiden merkitystä ja niiden kontrolloinnin mahdollisuutta.

'Cause he's a little dreamer.

Hmm. Kirjoitinpa tuossa esseen äidinkielen kurssille, jossa piti miettiä pohjateksiin nojaten sitä, että miten kirjallisuus vaikuttaa lapseen. En vain jaksaisi mitenkään ymmärtää, miten kirjallisuus voisi vaikuttaa vakavasti lapseen. Lapsi voi lopettaa lukemisen jos ei pidä lukemastaan. Lukija valitsee kirjan, joka toimii ajatuksen kuljettajana, ei ajatusten luojana, ja täten kulkee sinne minne häntä ei kukaan voi seurata ja tutkii niitä mielen kolkkia, joihin monet (toivottavasti) uskaltavat katsoa. Miten mitään, mitä kirjailija tekee henkilökohtaisesti vaikuttaisi mitenkään siihen, miten tarinaa katsoo? Tarina on tarina. (Puhun nyt jonkunasteisesta fantasiasta, en välttämättä mistään tutkielmasta tai vastaavasta.)

Miksi kukaan ylipäätään rajoittaisi mitään taiteeksi lueteltavaa? Kirjat, tekstit yleensä, kuvat, mikä tahansa, kunhan sen tekeminen tai esittäminen ei ketään loukkaa. Mieli on tehty kasvavaksi, laajenevaksi ja tutkivaksi, ei junnaamaan samoja kaavoja pitkin.

Hyvät ihmiset, nyt pyydän teitä ajattelemaan hetken. Ensiksi loogisesti, sitten tunteellisesti. Mikä tässä maailmassa mättää? Yritä tiivistää se yhteen sanaan. Jos ajattelette sitä hetken, päädyt todennäköisesti samoihin sanoihin kuin minä.

Typeryys.
Ennakkoluulot.
Arvailu.
Lyhytnäköisyys.

Nyt, sen olisi aika loppua, eikö? Tekisi ihan hyvää meille kaikille. Tyhmä saa olla, ja jotkut ovatkin, tahtoen tai tahtomattaan, mutta typerä ei saa olla.

Typeryyttä on se, että nälkää nähdään. Koko tuo Irakin sotku on typeryyttä. Suurin osa ongelmistamme johtuu lähinnä siitä, ettemme oikeasti ajattele tekojemme painoa. Rahaa, rahaa, rai rai.

Ja vielä yksi all-time favorite. Uskonto.

Mielestäni kenenkään ei pitäisi uskoa valmiiseen Jumalaan tai jumaluuteen. Kannattaisi mielummin tutkia omaa mieltään, joko tehdä oma Jumalansa tai olla oma Jumalansa.
Se on oikeastaan sama kun söisi purkkiruokaa joka päivä. Valmista, samaa. Kannattaisi edes tutkia vaihtoehtoja. Aina kannattaa tutkia vaihtoehtoja. Ja muistakaa. Kukin tavallaan.

Kaikki rakastavat tavallaan, uskovat tavallaan, näkevät tavallaan.

Asioista, jotka toinen ihminen kokee jollain tasolla taitaa olla melko turhaa edes väitellä. Omien näkökulmien ja mielipiteiden esiintuominen on tietenkin kannattavaa, jopa suositeltavaa, mutta niiden kritisoiminen on kovin, kovin vaarallista ja vaikeaa. Vähän kuin runojen kritisoiminen hyväksi tai huonoksi. Ei se vain kannata, koska ei voi koskaan kokea sitä samaa miten sen joku toinen kokee.




Kritisoi. Näe. Ajattele. Elä. Koe.

-Krig