perjantai 30. lokakuuta 2009

Heipä hei, rakkaat ihmiset. Tämä ei tosissaankaan ole mikään paska meme, vaan kutsu vaikuttamaan asioihin. Olen tässä jo hyvän aikaa vittuuntunut rakkaan valtiomme toimiin tämän maan tärkeintä voimavaraa, nuoria, kohtaan. Kukaan ei suojele, kukaan ei oikeastaan edes välitä. No, vanhemmillehan voi mennä valittamaan jos elämä potkii päähän, mutta eivät hekään (todennäköisesti) kovin korkeassa asemassa olevia poliitikkoja ole, jolloin he siihen asiaan voisivat vaikuttaa.

Siksipä saattaisi olla meidän aikamme ottaa asiat omiin pikku kätösiimme. Mikään ei tunnu toimivan, mutta kaikilla on jotain sanottavaa. Kukaan ei vain kuuntele yksittäistä ihmistä. Ratkaisu? Yhdistyminen.

Olen perustamassa nuorille jonkinlaista keskusliittoa, jonka tarkoituksena olisi nuorten olojen kehittäminen. Nuoret ovat ehdottomasti tärkein voimavara mitä maassa voi olla. Sehän on kuitenkin seuraava työtätekevä sukupolvi. Mutta tuntuu että tämä sukupolvi ei juuri pysty tekemään mitään, koska vanhemmat järjestelmät pelaavat ihmiset niin totaaliseen paitsioon, että mitään ei tapahdu, millään rintamalla. Olot vain kurjenevat, kun rahaa ei saa, ruokaa ei saa. Osalla teistä on lapsi, joka vie uskomattoman paljon voimavaroja, huomiota ja ruokaa. Kuinka paljon teitä autetaan?

Lähtökohtana ovat Suomessa syntyneet nuoret, jotka ovat ilman maahanmuuttaja-statusta, koska näillä on jo valmiiksi äärettömän suuri tukiverkosto, joka oman maan kansalaisilta puuttuu. Miksi näin? En tässä pyri mihinkään etniseen erotteluun, mutta sen on valitettavasti jo tehnyt valtio asettamalla maahanmuuttajat omien kansalaisten yläpuolelle. En ole henkilökohtaisesti mitenkään rasistinen, mutta kovasti näyttäisi siltä, että heillä menee paremmin tällähetkellä kuin meillä.

Nuorten veroprosentit ovat kohtuuttomia, esim. työmarkkinatuessa 20% (Yli 40h viikossa töitä n. 4€ tuntipalkalla, käteen n. 512€ / kk josta 20% veroja vielä pois. Tällainen käsittely vain johtaa harmaan talouden aloille, jossa palkansaanti ei ole varmaa, mutta verojenkanto-into on vielä pienempi. Pakko on siis antaa paljon vähästä, kun taas suuremman luokan päättäjät tuskin edes muistavat miltä tuntuu nähdä nälkää. Itse joudun laskemaan rahojani koko ajan, joudun mahdollisesti ottamaan velkaa, joka taas johtaa itsessään kierteeseen, tästä kasvaa stressiä. Ja olen jumalauta vasta 19, melkein lapsi vielä.

Nuorilla pitäisi olla mielestäni erillinen verohelpoitus joka on tietenkin sidonnainen tuloihin. Eli jos tienaat kuin aikuinen, maksat veroa kuin aikuinen. Jos tienaat kuin koululainen, maksat veroa mielellään 0%. Ei ole kuitenkaan niin suuri verotettava kansanjoukko että tuntuisi juurikaan missään.

Mutta missä tuki nuorten mielenterveystyölle? Joskus nuori haluaa vain puhua jonkun kokeneemman aikuisen kanssa, edes kerran, vaikka edes tunnin. Mahdollisuutta ei tarjota, iskee masennus, eikä vieläkään pääse oikeaan hoitoon. Itsemurha / omien tekojen kautta kuoleminen on yleisin kuolinsyy vieläkin nuorten keskuudessa.

Tässäpä muutamia itse listaamiani pointteja toiminnasta johon haluaisin puuttua ja jota tässä lähdettäisiin lähtökohtaisesti parantamaan.

Tarvitsen vähintään 20 ihmistä, että tämä hanke onnistuu. Tai edes syntyy. Jos koet pienintäkään mielenkiintoa, ota yhteyttä, keskustelen asiasta mielelläni. Jos olet samaa mieltä omista pointeistani, lisää toki omasi sekaan. Tai lähetä minulle, koostan nyt esituslistaa muutamalle kansanedustajalle jonka tapaan. Kerro toki myös kaverille.

Kuinka pitkään haluamme antaa Kelan potkia itseämme päähän?

Kuinka kauan aiomme kuunnella vielä kavereitamme, jotka kertovat viikoittain kertomuksia siitä, kuinka heillä on raskasta ja vaikeaa, kuinaka elämänhalu hiipuu pikku hiljaa?

Kuinka monta kaveria joiden elämä pättyy metron kiskoilla? Pullon kaulaan? Pilleripurkkiin? Saksiin? Aukiviillettyihin ranteisiin?

Minä olen vakavissani. Ole sinäkin.

Jarno Sarhamaa / JarSar@perfectsound.com