Hmm... Ystävä pyysi kirjoittamaan tällä otsikolla, ja pohtimaan asiaa.
Mitä tämä sana, kukkaislapsi, minulle merkitsee?
Luonnonläheinen? Vapaamielinen? Tutkiva, uskalias, mitä?
Miksi ylipäätään ihmisen ei pitäisi olla luonnonläheinen. Mielestäni on vain parempi, jos on. Ei ihmisen pitäisi unohtaa juuriaan, kuten ei ihmisen pitäisi unohtaa perhettään. Sitä, mistä kaikki hänessä kumpuaa.
Tietoisuus, joka meistä kumpuaa aikojen takaa, on olennainen osa meistä, ja se on ehdottomasti asia jota pitäisi tutkia. Meillä on varmasti jonkunlainen syvempi tajunta (ali-tajunta?) jossa koemme ja käsittelemme asioita, jotka tiedämme vaistojen varassa.
Tuli poppaa, vaatteita päälle, ruokaa mahaan, lämpö, läheisyyden turva, kaikki tämä juontaa sinne kauas, kun vielä elimme laumoina luolissa.
On sinäänsä todella surullista, että ihminen on joko kadottanut kosketuksensa sisäiseen eläimeensä, tai sitten pelkää ja karttaa sitä. Sen pitäisi muuttua, koska ne ovat aivan luonnollisia reaktioita tilanteisiin, jotka ovat olennaisia selviytymisen kannalta.
Veren maku, vietit, aistit, tunteet. Kaikkea niitä pitäisi vaalia, ja pitää hengissä. Koska mitä kauemmas ihminen kulkee, saatika urbanisoituu, se eläin kaikkoaa ja lopulta...
Sitä emme taida haluta, vai mitä?
Kaipa sitten olen kukkaislapsi. Se mitä omistaa, kannattaa vaalia.
-Krig
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti