Hmm... Ystävä pyysi kirjoittamaan tällä otsikolla, ja pohtimaan asiaa.
Mitä tämä sana, kukkaislapsi, minulle merkitsee?
Luonnonläheinen? Vapaamielinen? Tutkiva, uskalias, mitä?
Miksi ylipäätään ihmisen ei pitäisi olla luonnonläheinen. Mielestäni on vain parempi, jos on. Ei ihmisen pitäisi unohtaa juuriaan, kuten ei ihmisen pitäisi unohtaa perhettään. Sitä, mistä kaikki hänessä kumpuaa.
Tietoisuus, joka meistä kumpuaa aikojen takaa, on olennainen osa meistä, ja se on ehdottomasti asia jota pitäisi tutkia. Meillä on varmasti jonkunlainen syvempi tajunta (ali-tajunta?) jossa koemme ja käsittelemme asioita, jotka tiedämme vaistojen varassa.
Tuli poppaa, vaatteita päälle, ruokaa mahaan, lämpö, läheisyyden turva, kaikki tämä juontaa sinne kauas, kun vielä elimme laumoina luolissa.
On sinäänsä todella surullista, että ihminen on joko kadottanut kosketuksensa sisäiseen eläimeensä, tai sitten pelkää ja karttaa sitä. Sen pitäisi muuttua, koska ne ovat aivan luonnollisia reaktioita tilanteisiin, jotka ovat olennaisia selviytymisen kannalta.
Veren maku, vietit, aistit, tunteet. Kaikkea niitä pitäisi vaalia, ja pitää hengissä. Koska mitä kauemmas ihminen kulkee, saatika urbanisoituu, se eläin kaikkoaa ja lopulta...
Sitä emme taida haluta, vai mitä?
Kaipa sitten olen kukkaislapsi. Se mitä omistaa, kannattaa vaalia.
-Krig
torstai 17. tammikuuta 2008
Kohtaloko Kemiaa?
Mietimme ystävän kanssa tässä eräänä päivänä, onko kohtalo vain kemian luomia kaavoja päässämme, joita pitkin ajatuksemme kulkevat.
Olisiko noin? Kaikkien kaavat ovat erilaisia, joten kaikki ovat omanlaisiaan yksilöitä, joita nämä valmiiksi luodut ajatusradat ohjaavat. Mutta silti, on tekijöitä joita emme ole ottaneet huomioon. Usko. Traumat. Placebo-vaikutukset. Lääkkeet. Kaikki nämä muokkaavat ajatusratoja. Voi sitten taas olla, että kaikki, mikä muokkaa ajatuksiamme, on ennalta suunniteltu osumaan kohdallemme, muokkaammaan meitä sellaisia kuin olemme.
Sinäänsä karmiva ajatus, joka, jälleen kerran, poistaa meiltä vapaan tahdon. Oikeastaan, ei ole edes vapaata tahtoa, ei hetkeäkään. Yhteiskunta pitää huolen siitä, että saamme annoksemme pakkosyötetystä moraalista, lakkaamattomasta äänestä päämme sisällä joka kertoo meille teemmekö asiat hyvin vai huonosti, oikein vai väärin.
Tuntemattomia ovat ihmisen tiet. Kartoittaminenkin onnistuu, mutta, jumalauta, se on vaikeaa.
Voisinpa kopioida tänne erään ajatelmani moraalista:
29.06.07
"Tajusin juuri jotain.
Kahdella tunteella / tuntemuksella voidaan hallita ihmisen käyttäytymismalleja psykologiseen barrieriin saakka.
Esim1:
Olet sinkku, naimaton, mitä vain. Olet ollut tässä tilassa jo jonkun aikaa, kukaan ei oikeastaan kiinnosta mitenkään erikoisesti (ei ole ihastunut tjsp). Sitten, yht-äkkiä, joku mielestäsi kaunis / komea vastakkaisen sukupuolen edustaja lähestyy sinua, ja ehdottaa yhteistä yötä intiimeissä merkeissä.
Miten toimit?
Esim2: Olet varattu, pallo jalassa, naimisissa, kuinka vain.
Tapahtuu sama toiminto kuin esimerkissä 1.
Mikä estää sinua JOS päätät pysyä uskollisena hänelle?
1) Pelkäät kiinni-jäämisen kautta menettäväsi kumppanisi, jolloin motiivi on pelko.
Yksinjääminen, viha, väkivalta, pettymys. Mikä tahansa mikä saakaan sinut pelkäämään.
2) Himo. Himoat kumppaniasi enemmän kuin tätä kyseistä ehdottelijaa. Himo ei ole yhtäkuin seksin tarve, kiima, vaan halu saada jotain, itsellesi. Voi olla että kumppanisi on:
-Parempi sängyssä, kuin mitä arvelet tämän ehdottelijan olevan,
-Kauniinpi / komeampi, ylipäätään paremman näköinen.
-Parempi luonteeltaan.
Tästä päästäänkin teesiini: Himon ja pelon tasapaino = Moraali.
Pelko ja himo ovat pohjimmaisia tunteita, kun taas pinnalisia tunteita ovat mm. rakkaus.
Kaikki ihmiset ovat pinnallisia, ja ulkomuotoon kumppanissa ensiksi kiinnostutaan. Se on ihan luonnollista, oikeastaan. Evoluution kannalta siis.
Joten: Himo hallitsee pariutumista.
Onko himo -> pelko sama kuin kipu -> nautinto?
Love is to hate
as
Peace is to war?
No! We need this shit."
En ole enää ehkä ihan täysin samaa mieltä kuin tuolloin, mutta silti, tuossa on paljon hyvää asiaa. Tätä pitää miettiä pitemmälle...
Palaamme asiaan seuraavassa jaksossa, lapsukaiset.
- Krig
Kannattaa lukea enemmän kemiasta ja kohtalosta hänen blogissaan, ill-speetzy.blogspot.com
Olisiko noin? Kaikkien kaavat ovat erilaisia, joten kaikki ovat omanlaisiaan yksilöitä, joita nämä valmiiksi luodut ajatusradat ohjaavat. Mutta silti, on tekijöitä joita emme ole ottaneet huomioon. Usko. Traumat. Placebo-vaikutukset. Lääkkeet. Kaikki nämä muokkaavat ajatusratoja. Voi sitten taas olla, että kaikki, mikä muokkaa ajatuksiamme, on ennalta suunniteltu osumaan kohdallemme, muokkaammaan meitä sellaisia kuin olemme.
Sinäänsä karmiva ajatus, joka, jälleen kerran, poistaa meiltä vapaan tahdon. Oikeastaan, ei ole edes vapaata tahtoa, ei hetkeäkään. Yhteiskunta pitää huolen siitä, että saamme annoksemme pakkosyötetystä moraalista, lakkaamattomasta äänestä päämme sisällä joka kertoo meille teemmekö asiat hyvin vai huonosti, oikein vai väärin.
Tuntemattomia ovat ihmisen tiet. Kartoittaminenkin onnistuu, mutta, jumalauta, se on vaikeaa.
Voisinpa kopioida tänne erään ajatelmani moraalista:
29.06.07
"Tajusin juuri jotain.
Kahdella tunteella / tuntemuksella voidaan hallita ihmisen käyttäytymismalleja psykologiseen barrieriin saakka.
Esim1:
Olet sinkku, naimaton, mitä vain. Olet ollut tässä tilassa jo jonkun aikaa, kukaan ei oikeastaan kiinnosta mitenkään erikoisesti (ei ole ihastunut tjsp). Sitten, yht-äkkiä, joku mielestäsi kaunis / komea vastakkaisen sukupuolen edustaja lähestyy sinua, ja ehdottaa yhteistä yötä intiimeissä merkeissä.
Miten toimit?
Esim2: Olet varattu, pallo jalassa, naimisissa, kuinka vain.
Tapahtuu sama toiminto kuin esimerkissä 1.
Mikä estää sinua JOS päätät pysyä uskollisena hänelle?
1) Pelkäät kiinni-jäämisen kautta menettäväsi kumppanisi, jolloin motiivi on pelko.
Yksinjääminen, viha, väkivalta, pettymys. Mikä tahansa mikä saakaan sinut pelkäämään.
2) Himo. Himoat kumppaniasi enemmän kuin tätä kyseistä ehdottelijaa. Himo ei ole yhtäkuin seksin tarve, kiima, vaan halu saada jotain, itsellesi. Voi olla että kumppanisi on:
-Parempi sängyssä, kuin mitä arvelet tämän ehdottelijan olevan,
-Kauniinpi / komeampi, ylipäätään paremman näköinen.
-Parempi luonteeltaan.
Tästä päästäänkin teesiini: Himon ja pelon tasapaino = Moraali.
Pelko ja himo ovat pohjimmaisia tunteita, kun taas pinnalisia tunteita ovat mm. rakkaus.
Kaikki ihmiset ovat pinnallisia, ja ulkomuotoon kumppanissa ensiksi kiinnostutaan. Se on ihan luonnollista, oikeastaan. Evoluution kannalta siis.
Joten: Himo hallitsee pariutumista.
Onko himo -> pelko sama kuin kipu -> nautinto?
Love is to hate
as
Peace is to war?
No! We need this shit."
En ole enää ehkä ihan täysin samaa mieltä kuin tuolloin, mutta silti, tuossa on paljon hyvää asiaa. Tätä pitää miettiä pitemmälle...
Palaamme asiaan seuraavassa jaksossa, lapsukaiset.
- Krig
Kannattaa lukea enemmän kemiasta ja kohtalosta hänen blogissaan, ill-speetzy.blogspot.com
tiistai 15. tammikuuta 2008
Ihmissuhde-iltaa.
Niintosiaan, seurustelen nykyään. Kävimme syvällistä parisuhdekeskustelua illan hämärässä. Nimet on kuitenkin muutettu.
Kutakuinkin näin:
Krig: Hardvester oli sanonut jotain että "Parisuhteessa molemmilla pitäisi olla jonkunlainen "oma elämä" josta toinen ei tiedä mitään, elämä tavallaan irrallaan siitä suhteesta." Ja toi tarkottaa lähinnä sitä että Hardvesterin ei "tarvitse" kertoa Windhunterille sitä mitä se tekee. Se saa jotain tosi hämäriä viestejä ties mistä, soittoja taiwanista, saksasta, kanadasta ja ties mistä, kaikki jätkiltä ja kun olivat olleet koneella, Hardvester oli lukenut jotain viestejä ja sanonut Windhunterille heti että "älä lue näitä". Ehkä parasta mitä voi tapahtua kun luottamus heiluu.
Rix: kyllä ymmärrän että pitää olla omat jutut, millä voi itsekseen rentoutua, mutta mutta... en kyllä ehkä hirveän paljon laske tuota siihen. onhan mulla noita poika kavereita, jolle puhuin jostain asiosta joita en sulle kerro heti, mutta sekin johtuu siitä, että ne pojat tuntee mut (esmes Pikkuveli ja Zergon). mutta niin..
Krig: Taino, tuntee pitemmältä. Ja kun sanoin noi jutut Windhunterille, mitä olit puhunut Pikkuveljen kanssa, just sen että oli kiva puhua sen kanssa ja se, että rakastat sitä, niin se oli vaan sillee että okei, mikäs siinä. Koska ei Windhunter kokisi mitään uhkaa siitä jos sen vain sanois noin, mutta Hardvester ei kerro sille juuri mitään.
Rix: hmm, kyllä mäkin mietin että sanonko vai en, mutta päätin että olet kyllä aika mänttipää jos kuvittelisit jotain ylimääräistä :p joten sanoin, ja sä ymmärsit. joskus jättää kertomatta asioita sen takia, että pelkää että toinen loukkaantuu tai toista sattuu. mua aina välillä pelottaa sanoa suoraan sulle asioita, mutta yritän silti. kyl mä jokin päivä onnistun sua varmasti loukkaamaan, mutta jos muistat sen, että en tarkoita ikäviä asioita koskaan pahalla.
Krig: Et tietenkään, ei kukaan tarkoita. Ikäviä asioita tapahtuu, ja niiden kanssa on elettävä. Voi olla että joskus tulee jotain sekoiluja, jotain sähellystä ja vielä vähän tyhmyyksiä, mutta uskon kuitenkin että niistä kaikesta voi selvitä. Ja kuitenkin. Haluan vain sinut.
Rix: ja jos kokee että on tehnyt (tai ajatellut!) jotain väärin suhteessa ja tuntee syylisyyttä, niin ihmisluontoon kuuluu tietty asioiden peittely (esmes syntiinlankeemus, siinä on varsinainen esimerkki >_<).. esimerkiksi saatan itse ihastua ihmisiin ja kokea tiettyä vetoa, mutta en koe siitä tiettyä syylisyyttä, kun en tee asialle mitään enkä lähde fantasioimaan asioita pidemmälle. koska se olisi väärin seurusteluamme kohtaan. enkä tahdo satuttaa sinua tyhjän takia. ja niin, minäkin haluan vain sinut. Ja ihastuminen tuntemattomiin ihmisiin on minusta ihan normaalia käyttäytymistä(?) kunhan sitä ei vie yhtään eteenpäin.
Krig: Ja en oikeastaan koe fantasiointiakaan mitenkään vääräksi. Sitä vain tapahtuu, ja kaikki ihmiset kokevat aina silloin tällöin jotain vetoa johonkin muuhun ihmiseen kuin kumppaniinsa. Ja tiedän muuten miksi mua ei ahdista. Koska musta tuntuu enemmänkin että olet mulle todella rakas ystävä, joka myös rakastaa minua ja minä häntä. En tavallaan "seurusteluksi" koska en koe että sä rajoitat mua jotenkin, vaan lähinnä tunnen niin, etten vain yksinkertaisesti halua ketään enempää kuin sinua.
Rix: No niin, en minäkään fantasioitia koke pahaksi, mutta tarkoitin tässä jo intohimoista ja pakonomaista fantasiointia. olen itse totenut että siinä menee minun rajani.
Musta on ihanaa, että sä kutsut mua ystäväkseni. ja parasta on se, että et koe että olisit kuin lintu häkissä, koska siihen olen pyrkinytkin. olet ihminen, jolla on aivot, joilla ajatella itse. minusta se olisi aikamoista työtä jos joutuisi ajattelmaan kahden edestä.
Krig: Jep, olisi se ehkä vähän liikaa. ^^ Taino, ehkä koen sut enemmän rakastajattareksi kuin ystäväksi. ;) Ymmärrät varmaan. Mutta kuitenkin, siinä tuli se pääpointti jo esiin.
Rix: mutta siis meidän suhde pohjautuu ystävyyteenkin.
Krig: Jep, muun muassa. Luottamus, Kunnioitus, arvostus, ja tärkeimpänä, rakkaus.
____________________________________________________________________
Kaipa sitten ihan ameriikan aikuisten oikeasti rakastan tuota tyttöä. Kivaa, että pääsee puhumaan oikeasti oikeista asioista. Se on ollut aina aika tärkeä kriteeri, mun päässä ainakin,
että pystyy jakamaan ajatuksiaan jonkun kanssa joka ymmärtää.
Soundtrack musiikki soi taustalla, tällähetkellä Matrix-trilogian musiikkia. Musiikkimaku pomppii sfääreissä, ja samoin mieli. Ihmeellinen haaveilija minustakin on tullut. Istuinpa tuossa autuaana eräänä äidinkielentunnilla melkein puolitoista tuntia miettimässä unia, niiden merkitystä ja niiden kontrolloinnin mahdollisuutta.
'Cause he's a little dreamer.
Hmm. Kirjoitinpa tuossa esseen äidinkielen kurssille, jossa piti miettiä pohjateksiin nojaten sitä, että miten kirjallisuus vaikuttaa lapseen. En vain jaksaisi mitenkään ymmärtää, miten kirjallisuus voisi vaikuttaa vakavasti lapseen. Lapsi voi lopettaa lukemisen jos ei pidä lukemastaan. Lukija valitsee kirjan, joka toimii ajatuksen kuljettajana, ei ajatusten luojana, ja täten kulkee sinne minne häntä ei kukaan voi seurata ja tutkii niitä mielen kolkkia, joihin monet (toivottavasti) uskaltavat katsoa. Miten mitään, mitä kirjailija tekee henkilökohtaisesti vaikuttaisi mitenkään siihen, miten tarinaa katsoo? Tarina on tarina. (Puhun nyt jonkunasteisesta fantasiasta, en välttämättä mistään tutkielmasta tai vastaavasta.)
Miksi kukaan ylipäätään rajoittaisi mitään taiteeksi lueteltavaa? Kirjat, tekstit yleensä, kuvat, mikä tahansa, kunhan sen tekeminen tai esittäminen ei ketään loukkaa. Mieli on tehty kasvavaksi, laajenevaksi ja tutkivaksi, ei junnaamaan samoja kaavoja pitkin.
Hyvät ihmiset, nyt pyydän teitä ajattelemaan hetken. Ensiksi loogisesti, sitten tunteellisesti. Mikä tässä maailmassa mättää? Yritä tiivistää se yhteen sanaan. Jos ajattelette sitä hetken, päädyt todennäköisesti samoihin sanoihin kuin minä.
Typeryys.
Ennakkoluulot.
Arvailu.
Lyhytnäköisyys.
Nyt, sen olisi aika loppua, eikö? Tekisi ihan hyvää meille kaikille. Tyhmä saa olla, ja jotkut ovatkin, tahtoen tai tahtomattaan, mutta typerä ei saa olla.
Typeryyttä on se, että nälkää nähdään. Koko tuo Irakin sotku on typeryyttä. Suurin osa ongelmistamme johtuu lähinnä siitä, ettemme oikeasti ajattele tekojemme painoa. Rahaa, rahaa, rai rai.
Ja vielä yksi all-time favorite. Uskonto.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi uskoa valmiiseen Jumalaan tai jumaluuteen. Kannattaisi mielummin tutkia omaa mieltään, joko tehdä oma Jumalansa tai olla oma Jumalansa.
Se on oikeastaan sama kun söisi purkkiruokaa joka päivä. Valmista, samaa. Kannattaisi edes tutkia vaihtoehtoja. Aina kannattaa tutkia vaihtoehtoja. Ja muistakaa. Kukin tavallaan.
Kaikki rakastavat tavallaan, uskovat tavallaan, näkevät tavallaan.
Asioista, jotka toinen ihminen kokee jollain tasolla taitaa olla melko turhaa edes väitellä. Omien näkökulmien ja mielipiteiden esiintuominen on tietenkin kannattavaa, jopa suositeltavaa, mutta niiden kritisoiminen on kovin, kovin vaarallista ja vaikeaa. Vähän kuin runojen kritisoiminen hyväksi tai huonoksi. Ei se vain kannata, koska ei voi koskaan kokea sitä samaa miten sen joku toinen kokee.
Kritisoi. Näe. Ajattele. Elä. Koe.
-Krig
Kutakuinkin näin:
Krig: Hardvester oli sanonut jotain että "Parisuhteessa molemmilla pitäisi olla jonkunlainen "oma elämä" josta toinen ei tiedä mitään, elämä tavallaan irrallaan siitä suhteesta." Ja toi tarkottaa lähinnä sitä että Hardvesterin ei "tarvitse" kertoa Windhunterille sitä mitä se tekee. Se saa jotain tosi hämäriä viestejä ties mistä, soittoja taiwanista, saksasta, kanadasta ja ties mistä, kaikki jätkiltä ja kun olivat olleet koneella, Hardvester oli lukenut jotain viestejä ja sanonut Windhunterille heti että "älä lue näitä". Ehkä parasta mitä voi tapahtua kun luottamus heiluu.
Rix: kyllä ymmärrän että pitää olla omat jutut, millä voi itsekseen rentoutua, mutta mutta... en kyllä ehkä hirveän paljon laske tuota siihen. onhan mulla noita poika kavereita, jolle puhuin jostain asiosta joita en sulle kerro heti, mutta sekin johtuu siitä, että ne pojat tuntee mut (esmes Pikkuveli ja Zergon). mutta niin..
Krig: Taino, tuntee pitemmältä. Ja kun sanoin noi jutut Windhunterille, mitä olit puhunut Pikkuveljen kanssa, just sen että oli kiva puhua sen kanssa ja se, että rakastat sitä, niin se oli vaan sillee että okei, mikäs siinä. Koska ei Windhunter kokisi mitään uhkaa siitä jos sen vain sanois noin, mutta Hardvester ei kerro sille juuri mitään.
Rix: hmm, kyllä mäkin mietin että sanonko vai en, mutta päätin että olet kyllä aika mänttipää jos kuvittelisit jotain ylimääräistä :p joten sanoin, ja sä ymmärsit. joskus jättää kertomatta asioita sen takia, että pelkää että toinen loukkaantuu tai toista sattuu. mua aina välillä pelottaa sanoa suoraan sulle asioita, mutta yritän silti. kyl mä jokin päivä onnistun sua varmasti loukkaamaan, mutta jos muistat sen, että en tarkoita ikäviä asioita koskaan pahalla.
Krig: Et tietenkään, ei kukaan tarkoita. Ikäviä asioita tapahtuu, ja niiden kanssa on elettävä. Voi olla että joskus tulee jotain sekoiluja, jotain sähellystä ja vielä vähän tyhmyyksiä, mutta uskon kuitenkin että niistä kaikesta voi selvitä. Ja kuitenkin. Haluan vain sinut.
Rix: ja jos kokee että on tehnyt (tai ajatellut!) jotain väärin suhteessa ja tuntee syylisyyttä, niin ihmisluontoon kuuluu tietty asioiden peittely (esmes syntiinlankeemus, siinä on varsinainen esimerkki >_<).. esimerkiksi saatan itse ihastua ihmisiin ja kokea tiettyä vetoa, mutta en koe siitä tiettyä syylisyyttä, kun en tee asialle mitään enkä lähde fantasioimaan asioita pidemmälle. koska se olisi väärin seurusteluamme kohtaan. enkä tahdo satuttaa sinua tyhjän takia. ja niin, minäkin haluan vain sinut. Ja ihastuminen tuntemattomiin ihmisiin on minusta ihan normaalia käyttäytymistä(?) kunhan sitä ei vie yhtään eteenpäin.
Krig: Ja en oikeastaan koe fantasiointiakaan mitenkään vääräksi. Sitä vain tapahtuu, ja kaikki ihmiset kokevat aina silloin tällöin jotain vetoa johonkin muuhun ihmiseen kuin kumppaniinsa. Ja tiedän muuten miksi mua ei ahdista. Koska musta tuntuu enemmänkin että olet mulle todella rakas ystävä, joka myös rakastaa minua ja minä häntä. En tavallaan "seurusteluksi" koska en koe että sä rajoitat mua jotenkin, vaan lähinnä tunnen niin, etten vain yksinkertaisesti halua ketään enempää kuin sinua.
Rix: No niin, en minäkään fantasioitia koke pahaksi, mutta tarkoitin tässä jo intohimoista ja pakonomaista fantasiointia. olen itse totenut että siinä menee minun rajani.
Musta on ihanaa, että sä kutsut mua ystäväkseni. ja parasta on se, että et koe että olisit kuin lintu häkissä, koska siihen olen pyrkinytkin. olet ihminen, jolla on aivot, joilla ajatella itse. minusta se olisi aikamoista työtä jos joutuisi ajattelmaan kahden edestä.
Krig: Jep, olisi se ehkä vähän liikaa. ^^ Taino, ehkä koen sut enemmän rakastajattareksi kuin ystäväksi. ;) Ymmärrät varmaan. Mutta kuitenkin, siinä tuli se pääpointti jo esiin.
Rix: mutta siis meidän suhde pohjautuu ystävyyteenkin.
Krig: Jep, muun muassa. Luottamus, Kunnioitus, arvostus, ja tärkeimpänä, rakkaus.
____________________________________________________________________
Kaipa sitten ihan ameriikan aikuisten oikeasti rakastan tuota tyttöä. Kivaa, että pääsee puhumaan oikeasti oikeista asioista. Se on ollut aina aika tärkeä kriteeri, mun päässä ainakin,
että pystyy jakamaan ajatuksiaan jonkun kanssa joka ymmärtää.
Soundtrack musiikki soi taustalla, tällähetkellä Matrix-trilogian musiikkia. Musiikkimaku pomppii sfääreissä, ja samoin mieli. Ihmeellinen haaveilija minustakin on tullut. Istuinpa tuossa autuaana eräänä äidinkielentunnilla melkein puolitoista tuntia miettimässä unia, niiden merkitystä ja niiden kontrolloinnin mahdollisuutta.
'Cause he's a little dreamer.
Hmm. Kirjoitinpa tuossa esseen äidinkielen kurssille, jossa piti miettiä pohjateksiin nojaten sitä, että miten kirjallisuus vaikuttaa lapseen. En vain jaksaisi mitenkään ymmärtää, miten kirjallisuus voisi vaikuttaa vakavasti lapseen. Lapsi voi lopettaa lukemisen jos ei pidä lukemastaan. Lukija valitsee kirjan, joka toimii ajatuksen kuljettajana, ei ajatusten luojana, ja täten kulkee sinne minne häntä ei kukaan voi seurata ja tutkii niitä mielen kolkkia, joihin monet (toivottavasti) uskaltavat katsoa. Miten mitään, mitä kirjailija tekee henkilökohtaisesti vaikuttaisi mitenkään siihen, miten tarinaa katsoo? Tarina on tarina. (Puhun nyt jonkunasteisesta fantasiasta, en välttämättä mistään tutkielmasta tai vastaavasta.)
Miksi kukaan ylipäätään rajoittaisi mitään taiteeksi lueteltavaa? Kirjat, tekstit yleensä, kuvat, mikä tahansa, kunhan sen tekeminen tai esittäminen ei ketään loukkaa. Mieli on tehty kasvavaksi, laajenevaksi ja tutkivaksi, ei junnaamaan samoja kaavoja pitkin.
Hyvät ihmiset, nyt pyydän teitä ajattelemaan hetken. Ensiksi loogisesti, sitten tunteellisesti. Mikä tässä maailmassa mättää? Yritä tiivistää se yhteen sanaan. Jos ajattelette sitä hetken, päädyt todennäköisesti samoihin sanoihin kuin minä.
Typeryys.
Ennakkoluulot.
Arvailu.
Lyhytnäköisyys.
Nyt, sen olisi aika loppua, eikö? Tekisi ihan hyvää meille kaikille. Tyhmä saa olla, ja jotkut ovatkin, tahtoen tai tahtomattaan, mutta typerä ei saa olla.
Typeryyttä on se, että nälkää nähdään. Koko tuo Irakin sotku on typeryyttä. Suurin osa ongelmistamme johtuu lähinnä siitä, ettemme oikeasti ajattele tekojemme painoa. Rahaa, rahaa, rai rai.
Ja vielä yksi all-time favorite. Uskonto.
Mielestäni kenenkään ei pitäisi uskoa valmiiseen Jumalaan tai jumaluuteen. Kannattaisi mielummin tutkia omaa mieltään, joko tehdä oma Jumalansa tai olla oma Jumalansa.
Se on oikeastaan sama kun söisi purkkiruokaa joka päivä. Valmista, samaa. Kannattaisi edes tutkia vaihtoehtoja. Aina kannattaa tutkia vaihtoehtoja. Ja muistakaa. Kukin tavallaan.
Kaikki rakastavat tavallaan, uskovat tavallaan, näkevät tavallaan.
Asioista, jotka toinen ihminen kokee jollain tasolla taitaa olla melko turhaa edes väitellä. Omien näkökulmien ja mielipiteiden esiintuominen on tietenkin kannattavaa, jopa suositeltavaa, mutta niiden kritisoiminen on kovin, kovin vaarallista ja vaikeaa. Vähän kuin runojen kritisoiminen hyväksi tai huonoksi. Ei se vain kannata, koska ei voi koskaan kokea sitä samaa miten sen joku toinen kokee.
Kritisoi. Näe. Ajattele. Elä. Koe.
-Krig
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)