"No mutta sehän on sun oma henkinen helvettisi."
Ainakin meidän kaveriporukassa erittäinkin kuultu lause. Ei kuulu mulle, ei oo mun ongelma.
Taas mielessä herää liuta miksimiksimiksi-kysymyksiä, mutta kaipa se on vain todettava, että niistä ei oikeastaan ole niin paljoa hyötyä (ainakaan tällä lukijamäärällä, joka taitaa olla yhdestä viiteen tällä hetkellä.) ainakaan muuten kuin stimulanttina jossain tulvaisuuden potentiaalisessa keskustelussa, jossa voin sitten referoida itseäni.
Mutta takaisin asiaan.
Itse olen ainakin huomannut sen, että vaikka en olekkaan pää-sääntöisesti tekijä-tyyppinen ihminen, saan silti parhaat kiksit juuri tekemisestä. Toisinsanoen, kaipa se luova työ on minua varten. Ja siten päädyin tänne, Vantaan kaupungin kulttuuri, vapaa-aika ja asukastoiminta-puulaakiin istumaan. Ollut hiton hieno viikko työn puolesta. Ei oikeastaan tunnu edes työltä, ainoastaan tekemiseltä. (Ja tällähän käytetään työaikaa hyödyksi siten, että saadaan lisää kirjoituskokemusta tulevia tekstejä varten.)
Kylläpäs tuo aivo nyt harhailee. Ehkäpä minulla ei ollut muuta sanottavaa kuin se, että nyt rupeaa olemaan kaikki aika hyvin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti