Huomenta / Sanoista tekoihin / Tajunnanvirtaa.

Tuntuupa taas heränneeltä.

Siitä on melkein kaksi vuotta kun olen viimeksi tänne kirjoittanut mitään, ja se on eittämättä hieman hämmentävää lukea mitä kaikkea täällä nyt oikeastaan sitten oli. Pääasiassa äärivasemmistolaisen / vihreän nuoren toisinajattelijan marmatusta maailmaa vastaan, mutta kuitenkin, olihan minulla noissa asioissa ihan vinha pointti. Ainakin suurimman osan ajasta. Toisaalta, eipä nyt voi sanoa juurikaan olevansa sama ihminen, vaikka väitinkin tuossa aikaisemmin, ettei ihmiset muutu. Voin sanoa suoraan kasvaneeni sen verran, että voin todeta ihmisten muuttuvan. Chuck Palahniukin sanoin: "I am not real. I am just the sum of all the people I have met."

Ympäristö muokkaa meitä jatkuvasti.

Mielenkiintoista huomata, kuinka paljon muistutan opettajaa nykyään. Tai ainakin tekstieni perusteella näyttää siltä, että haluan kovasti selittää ihmisille, mikä maailmassa on vikana ja mitä maailmassa oikeastaan tapahtuu. Selitystä selitystä selitystä.

No, toisaalta se on aina tiedetty, että olen huomattavasti enemmän ajattelija ja puhuja kuin tekijä. Sanoista tekoihin on joskus liian pitkä matka.

Mutta miten onkaan elämäni muuttunut tuon Come Clean avautumisen jälkeen.

Hmm..

No, teille jotka ette sitä jo tiedä, Tyttö oli, ja Tyttö meni. Kuinka yllättävää.

Näin puolitoista vuotta myöhemmin on vasta seuraava suhde käynnissä, joten ei ihan liikaa ole kiirettä pidetty. Työpaikkoja, koulutuspaikkoja, kaikkea tätä on ollut ja mennyt. Ei ihan liikaa ole siis pysytty paikoillaankaan. Kummallista miten tämä elämä heittelee. Pitääpä varmaan ruveta pitämään jotain kahden vuoden välein päivitettävää blogia, johon sitten voi kaiken vuodattaa.

Tänään olen töissä, kello on noin puoli kaksitoista. Minun pitäisi kai tehdä jotain, mutta eipä oikeastaan kiinnosta, kun tässä nyt tätäkin kirjoittelen. Miksi näin? Luin myös erittäin loistavaa blogia koko aamun oikeastaan, (löytyy osoitteesta: takkirauta.blogspot.com, suosittelen lämpimästi kaikille.) ja se sitten sai ajattelemaan taas ihmisen perusluontoa.

Esimerkkinä tämä kysymys jota mietin ensimmäisiä kertoja n. kolme vuotta sitten, ja olen sitä siitä asti enemmän tai vähemmän muhitellut, on kysymys siitä, mikä on ihmisen ensimmäinen ajatus?

Kun kuitenkin, kaikki ajatukset on johdettavissa toimintoihin ympäristössä. (En pidä tomaatista koska (Insert aikaisempi epämiellyttävä kokemus) Entä mikä on tämä pohja? Kun kaikkeen mitä teemme, voidaan suoraan johtaa ajatuksiimme. Esimerkkinä se, etten juo enää nykyään Colaa, kahvia tai muuta vastaavaa kofeiinipitoista: Pari vuotta sitten totesin erään erittäin kahvintäyteisen studiosession jälkeen, huomasin täriseväni holtittomasti. Oloni oli kuumeinen, paha. Kuin riivatulla. Tupakoin ketjussa, kylmä hiki, vatsassa kiertää. Nyt on paha olo. Keho sai yksinkertaisesti tarpeekseen kofeiinista (ilmeisemmin tämän elämän tarpeisiin) joten nykyään juon Fantaa. Tuon ko. tunteen muistan aina kun tulee mahdollisuus juoda jotain kofeiinipitoista. En sitten tiedä, onko kyseessä yliherkkyyden laukeaminen, vai onko nykyään vaikutus pelkästään psykosomaattinen, mutta kuitenkaan en enää nykyään uskalla kokeilla sitä. Asian takia jota ilman voin helposti elää, ja en koe sitä mitenkään elämääni tarvitsevan.

Toinen asia jota ajattelin:

JOS oletamme, että on oikein ja hyvää kapinoida ihmisen luontoa vastaan, ja täten saavuttaa jonkilainen autuuden tila, päästä pois tästä kärsimyksestä jonka maailma niskaamme sysää, herää kysymys (ehkä hieman liian kyynisessä ja) loogisessa mielessäni, miksi?

Miksi ihmisen mieli on luotu tuottamaan itselleen kurjuutta?

Ei koira tai mikään muukaan eläin ole kurjissaan elämässään perusolettamukselta.

Esitän tämän kysymyksen täysin uskontojen ulkopuolelta, sekoittamatta mitään dogmaa tähän väliin.
Mikä on se biologinen tai psykologinen syy, miksi ihminen haluaa toiselleen pahaa?
Miksi ihminen on kateellinen?
Miksi ihminen haluaa toisen omaa?
Miksi ihminen on pohjattoman ahne, luontoa säälimättä ruoskiva olento, tämän planeetan herra?
Ja tärkeimpänä, miksi tätä halua pitäisi tukahduttaa?

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että on täysin hyväksyttävää, että ei tahdo aiheuttaa pahaa mieltä / oloa lähimmäisilleen, koska toisaalta, nautit heidän hyvänolontunteestaan, ja todennäköisesti saat siitä jotain takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Pohjimmaisena kysymyksenä:
Miksi ihmisen pitää rikkoa itseään vastaan toimimalla jonkun muun tekemien säädösten mukaan, niin, että loppujen lopuksi huomaat vain elämän kärsimyksen ja pahimmassa tapauksessa turhuuden?

Kommentoikaa. Ajatusripulia taas tänään..