Tullut kuunneltua ihan vituikseen gregoriaanista musiikkia tänään. Era, Chant, Masters of Chant, ja luonnollisesti E - Nomine, jos sen voi laskea tuohon genreen. Jeesus-huutoa kuitenkin.
Uskon kanssa on taas tullut painittua "hieman" tässä lähipäivinä.
Tulisi vaan joku auttamaan. Joku "aikuinen" laji, olento, mikä tahansa.
Tuntuu että itkisin sielua rinnastani.
Ja taas sitä ollaan yksin, taas vaihteeksi.
Mutta omapahan oli valintani, en sitä kadu tai anteeksipyytele. En olisi löytänyt onnea hänen kanssaan, en ikinä.
Mitäköhän rakkaus on? Oikeasti, junou?
Tiedän mitä se on, mutten ymmärrä sitä. En ymmärrä oikein itseänikään, ettei sen puoleen.
Ja rakkaus,
Eihän tässä kuitenkaan mikään kiire ole, mutta silti... Haluaisin kokea sen edes kerran.
Jään vain jostain paitsi, katselen taas vaihteeksi elämää valon kehän ulkopuolelta.
Tuntuu vaan niin... Yksinäiseltä. Melankoliselta.
Ja ei ole ollut kuin kolme naista jotka on oikeasti pystynyt koskettamaan mun sielua.
Ina, Sofie, ja Salli. Ja kaksi miestä on siinä onnistunut. Tony, ja Martti. Ja kaipa se Faijakin on siinä onnistunut. En osaa erotella niitä tunteita, en oikein koskaan tiedä mitä mä tunnen.
Onko kaikki ollut vaan himoa? Kaikki kuitenkin perustuu ihmisluonteessa haluamiseen.
Mitä jos? Olenko epäkohta? Se, jolle ei vaan kaikki mennyt jakeluun. Läheisyys on ihanaa, mutta seksi sitäkin ihanampaa. Suutelu on ihanaa, riisuminen vieläkin ihanampaa.
Miksi mä en itse voi olla kokonainen? Katsoo vain kun muut paistattelee onnessaan, kun ne vaan rakastaa, antaa mennä, pistää menemään. Nautinko mä tästä epätoivosta?
Mun mieli ei koskaan pysy vain yhdessä asiassa, vaan kaikessa. En ole koskaan paikallani, ajattele. Tarkista. Puhallan kaiken yli ja ympäri.
Kosketus...
Ensimmäinen...
Kosketus.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Päivän biisi: Era - Ameno
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti