Of Honor I must speak. Or: Of Humans and Honor.

Maailmanparannusta taas pienissä määrin.

Minnekköhän kunnia on kadonnut? Se on vain... Mennyt pois.
Kosto on yksi yleinen asia, joka myös puuttuu. Mutta kuitenkin, kuten eräs viisas mies sanoi: "Eye for an eye makes the whole world blind."

Mutta entä oman käden oikeus?

Onko ihmisellä oikeutta tappaa toinen?

Mikä antaa ihmiselle oikeuden tappaa?

Kai tähän kaikkeen on jokin ratkaisu. Mutta oikeasti. Onko siinä mitään järkeä?

Mammaaliset vaistot. Aivot vain sanovat: "Suojele laumaa." Siksi ihmiset tekevät äärimmäisiä tekoja rakkauden puolesta. On se rakkaus sitten nainen, mies, lapsi, mummo, vaari, ukko pilven reunalla tai seitsemänkymmentä neitsyttä sen saman pilven reunalla, on outoja asioita joita me kummat eläimet tämän pienen pallon pinalla teemme.

"Just as I was coming to (my senses), I realized that I was a bipedal hairless mammal."

Kyllä sen voi oikeasti todeta. Katsokaapa ihmisiä seuraavan kerran, ja ajatelkaa heitä eläiminä. Oikeasti. Koira voi olla kaunis. Hevonen voi olla kaunis. Ihminen? Hardly.
Tämmöisiä me olemme.

Kyllä meillekkin on tulevaisuus varattu. Pitäisi vain tajuta että tulevaisuus on jo huomenna.

Eräs ystävä esitti koulussa mielenkiintoisen hypoteesin: Mitä jos kuolet tänä iltana? Niinkuin joku kuoli eilen illalla, ja nyt pelaat hänen muistoillaan?

Niin, tosiaan. Ei tätä ihmistä, joka nyt kirjoittaa, ole enää kun huomenna herään. Ei enää koskaa samaa ihmistä. On vain ihminen, jolla on samat muistot, kokemukset ja tunteet. Mutta kuitenkin, jo uusi päivä vaikuttaa tähän kaikkeen. Emme ole koskaan sama ihminen. Emme hetkeäkään. Olemme aalto, hurrikaani, mullistus, joka muokkaa maan pintaa niinkuin mikään ei ole koskaan ennen muokannut. Tulemme muovaamaan, luomaan, tekemään ja tuhoamaan, koska meitä ei voi enää pysäyttää enää kuin kaksi. Äiti Maa ja me itse.

Olemme kuninkaita ja kuningattaria, jumalia ja jumalattaria, totisesti, tämän maan päällä. Tämä on meidän kuningaskuntamme ja taistelukenttämme.
Kehtomme.
Kotimme.

Minkälainen ihminen tuhoaa kotinsa tarkoituksella? Koti pitäisi pitää siistinä, mukavana, viihtyisänä ja vieraanvaraisena.

Ehkä on tullut ihmisten aika lähteä pois kotoa.
-Krig

Tänne siis...

Tänne sitten tuli kirjauduttua, tai lisättyä itseni.
Tullut kuunneltua ihan vituikseen gregoriaanista musiikkia tänään. Era, Chant, Masters of Chant, ja luonnollisesti E - Nomine, jos sen voi laskea tuohon genreen. Jeesus-huutoa kuitenkin.

Uskon kanssa on taas tullut painittua "hieman" tässä lähipäivinä.
Tulisi vaan joku auttamaan. Joku "aikuinen" laji, olento, mikä tahansa.

Tuntuu että itkisin sielua rinnastani.

Ja taas sitä ollaan yksin, taas vaihteeksi.
Mutta omapahan oli valintani, en sitä kadu tai anteeksipyytele. En olisi löytänyt onnea hänen kanssaan, en ikinä.

Mitäköhän rakkaus on? Oikeasti, junou?
Tiedän mitä se on, mutten ymmärrä sitä. En ymmärrä oikein itseänikään, ettei sen puoleen.
Ja rakkaus, joku niinkin yksinkertainen asia, saa minut ihan sekaisin. Ei sillä, että olisin pöhkönä rakkaudesta, vaan sitä, etten tiedä mitä rakkaus on.
Eihän tässä kuitenkaan mikään kiire ole, mutta silti... Haluaisin kokea sen edes kerran.
Jään vain jostain paitsi, katselen taas vaihteeksi elämää valon kehän ulkopuolelta.

Tuntuu vaan niin... Yksinäiseltä. Melankoliselta.

Ja ei ole ollut kuin kolme naista jotka on oikeasti pystynyt koskettamaan mun sielua.
Ina, Sofie, ja Salli. Ja kaksi miestä on siinä onnistunut. Tony, ja Martti. Ja kaipa se Faijakin on siinä onnistunut. En osaa erotella niitä tunteita, en oikein koskaan tiedä mitä mä tunnen.

Onko kaikki ollut vaan himoa? Kaikki kuitenkin perustuu ihmisluonteessa haluamiseen.

Mitä jos? Olenko epäkohta? Se, jolle ei vaan kaikki mennyt jakeluun. Läheisyys on ihanaa, mutta seksi sitäkin ihanampaa. Suutelu on ihanaa, riisuminen vieläkin ihanampaa.

Miksi mä en itse voi olla kokonainen? Katsoo vain kun muut paistattelee onnessaan, kun ne vaan rakastaa, antaa mennä, pistää menemään. Nautinko mä tästä epätoivosta?

Mun mieli ei koskaan pysy vain yhdessä asiassa, vaan kaikessa. En ole koskaan paikallani, ajattele. Tarkista. Puhallan kaiken yli ja ympäri.

Kosketus...
Ensimmäinen...
Kosketus.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Päivän biisi: Era - Ameno